Porin lukiossa on edellisen virtuaalitodellisuushankkeen tiimoilta hyödynnetty Oculuksen laitteita, joiden käyttäjätunnukset piti pitkään sitoa Facebook-profiiliin. Yksityiskäyttäjällä ongelmaa tämän kanssa ei esiinny, vain Facebook-profiili pystyyn ja ei kun Oculus-tunnusta tekemään. Oppilaitoksen kohdalla tilanne ei olekaan ihan samanlainen. Lievästi hyvien toimintatapojen rajoja venyttäen Porin lukion laitteille luotiin edellisessä hankkeessa yksi Facebook-feikkiprofiili, jota käytettiin kaikissa Porin lukion VR-laseissa – tuohon aikaan näitä oli yhteensä 36 kappaletta. Tieto, että toimittiin lievästi harmaalla alueella, painoi kevyesti jokaisen hanketyöntekijän mieltä. Tämä oli kuitenkin tuolloin ainoa keino, jolla lasit saatiin toimimaan halutulla tavalla. Laseja hankittaessa oli kylläkin tarjoutunut myös toinen reitti: hankkia tuplasti kalliimmalla Oculus for Business -hallintajärjestelmälle alistetut lasit. Kuluttajaprofiileilla käytettävät lasit kuitenkin vetivät pidemmän korren, ja näin ollen se mikä rahassa säästettiin, se tulevissa laitteiden ja sovellusten kanssa tahimisissa hävittiin.
Mistä sitten viimeisen vuoden tai lähinnä kuluneen syksyn aikana on väännetty? Viime keväänä tehty maksullisiin sovelluksiin liittyvä testi osoitti, ettei kaksilla eri laseilla, jotka operoivat saman profiilin alla, voi käynnistää samaan aikaan samaa maksullista ohjelmaa. Onhan tämä täysin järkeenkäypää, jotta ihmiset, esim. perheryhmittäin tai kaveriporukoittain, eivät ostaisi muutamia laseja, loisi vain yhtä profiilia ja jakaisi sovelluksia tuolla profiililla keskenään puoli-ilmaiseksi, ts. vain yhden sovellushankinnan hinnalla. Mainittu testi johti kuitenkin siihen päätelmään, että joko Porin lukion laseille pitäisi jälkiasentaa yritysmaailmalle suunnattu hallintajärjestelmä – entinen Oculus for Business, tuleva Quest for Business – tai jokaiselle lasille pitäisi luoda oma Oculus-tunnuksensa. Esteenä jälkimmäisessä vaihtoehdossa tietenkin oli Facebook-valeprofiilien luominen, joka ei aivan liikaa kiehtonut hankkeen työntekijöitä: kyseinen luomisprosessi olisi jouduttu lasien määrästä johtuen tekemään 36 kertaa. Yhdellä lievästi harmaalla alueella olevalla some-profiililla ei vielä ajateltu olevan niin suurta merkitystä, mutta 36 samanlaista feikkitiliä saattaisi jo olla hieman kyseenalaista – vaikka kaikki tämä VR lukiokoulutuksessa -pilotoinnin nimissä tehtäisiinkin.
Kuluvan lukuvuoden startattua kuultiin kuitenkin luotettavasta lähteestä suorastaan loistavia uutisia, että Oculusten tunnukset oltiin irrottamassa Facebook-profiileista. Eipä mennyt kauaakaan informanttimme tiedonannosta, ehkä viikko, kun näin tapahtui. Meta-tilejä lähdettiin luomaan siltä istumalta. Usean Meta-tilin luominenkin toki sijoittuu lievästi mustavalkoisen vyöhykkeen välimaastoon, se myönnettäköön, mutta joka tapauksessa kaikille VR-laseille luotiin oma, Facebookista irtonainen Meta-tilinsä, mikä mahdollisti maksullisten ohjelmien hankinnan. Nyt mikään ei voinut meitä estää, eihän?
Noh, ei nyt aivan niinkään. Sovellushankintojen tekeminen useille laseille osoittautui aikamoiseksi työmaaksi ja Porin hankekoordinaattorin psyykeen lujuutta koettelevaksi tekijäksi. Sovellushankinnat eivät näes hoituneetkaan ihan käden käänteessä, sillä ensimmäisten ostoyritysten kohdalla Meta Store eli Oculuksen verkkokauppa ei suostunut hyväksymään Porin kaupungin luottokorttia, ja kun toinen kortti pienten kevätjuhlaliikkeiden myötä sitten tuli hyväksytyksi maksutapana, ei kyseisellä kortilla ehditty ostaa halutut ohjelmat kuin kymmenelle profiilille ennen kuin jokin turvallisuusprotokolla joko Metan tai Eurocardin suunnalta pystytti läpitunkemattoman seinänsä hankintojen tielle.
Viikon kuluttua ensimmäisistä onnistuneista hankinnoista saatiin kuitenkin tehtyä kaksille laseille sovellushankinnat, kunnes kortti jälleen ilmoitti, ettei suostuisi yhteistyöhön. Homma junnasi, joten vaihtoehtoisia hankintatapoja alettiin selvittää: lahjakortteja Metalla ei ollut, eikä useampia Porin kaupungin pankkikortteja lähdetty koettamaan, koska todettiin, että tuskinpa lopputulos olisi edellisestä muuttunut. Oliko sitten silkkaa sattumaa vai useiden VR-foorumeilla aikaa vietettyjen tuntien ansiota, mutta pienenpieni porsaanreikä järjestelmästä löytyi. Sovelluksia sai nimittäin ostettua kaverille lahjaksi. Tiedosta innostuneena lähdettiin kokeilemaan, saisiko yhden profiilin kautta ostettua halutut sovellukset kaikille muille profiileille – lahjan muodossa. Kas, internetin syövereistä löytynyt (tai hankekoordinaattorin kiehuvan kupolin kehittelemä) temppu onnistui ja sovellukset saatiin hankittua kaikille laseille.
Kuluttajille tarkoitettuihin laseihin liittyy myös oppilaitoskäytössä se problematiikka, että laseja ei voi päivittää yhtä nappia painamalla. Edes yksien lasien kaikkia sovelluksia ei saa päivitettyä kerralla, mikä tarkoittaa, että jokainen sovellus on päivitettävä yksi kerrallaan käsipelillä. Myös käyttöjärjestelmät on päivitettävä lasit kerrallaan. Näihin toimiin kuluu jos jonkin verran työtunteja, joten koulumaailmassa normaalilla toimistotyöajalla työskentelevän ei turhaan tarvitse pohtia, minkä parissa opettajien lomaillessa puuhailisi. Vaihtoehtona tälle olisi yritysmaailmalle suunnattu hallintajärjestelmä Oculus for Business, johon tosin liittyy perustavanlaatuinen ongelma. Se lakkautettiin vuoden 2021 lopussa. Lakkautusilmoituksen yhteydessä Meta ilmoitti lanseeraavansa tulevaisuudessa uuden hallintajärjestelmän, joka kantaa nimeä Quest for Business. Hankkeen liikkeelle potkaisemisen kannalta mainittu tulevaisuus vain sijoittuu/sijoittui liian pitkälle, sillä Quest for Businessin uumoillaan julkaistavan vuoden 2023 puolivälin tienoilla. Jos tätä oltaisiin jääty odottamaan, olisi puolet hankkeen toiminta-ajasta jo kulunut.
Vaikka kaikenlaisia kiemuroita on syksyn aikana jouduttukin suorimaan, on todettava, että se innostus ja riemu, joka opiskelijoiden naamalta paistaa, kun he laseja käyttävät, korvaa tuhannesti kohdattujen ongelmien aiheuttaman päänvaivan ja hiusten harvenemisen.
Comments