Lähtökohdat
Kaikki kouluympäristössä työskentelevät tietävät, että olivatpa kyseessä sitten kannettavat tietokoneet, tabletit tai mitkä tahansa tietotekniset vekottimet, joita koulusta löytyy useampia kappale, on niitä kyettävä hallitsemaan fiksusti ja koordinoidusti.
Mikäli koululta siis sattuu löytymään virtuaalilaseja 40 kappaletta, sitä toivoo, ettei jokaista laitetta ja sovellusta tarvitsisi päivittää yksitellen. Onneksi hallintajärjestelmävaihtoehtoja löytyy nykyään muutamiakin: esim. Quest for Business, ArborXR ja ManageXR, joista tässä katsauksessa käsitellään kahta ensin mainittua.
Kevyt historiakatselmus on kuitenkin paikallaan ennen kuin pääsemme itse asiaan. Vuoden 2021 joulukuussa Oculus, nykyinen Meta, lakkautti silloisen yrityksille suunnatun hallintajärjestelmä Oculus for Businessin ja ilmoitti julkaisevansa vuoden 2023 ensimmäisellä kolmanneksella aivan uudenlaisen järjestelmän. Meta lupasi, ettei laseja hallitakseen tarvitsisi enää ostaa lasien Enterprise-versioita, vaan aivan tavalliset kuluttajamallit saisi otettua hallintaan erillisellä tilauksella. Reilun puolentoista vuoden jäiden polttelun ja pienten viivytysten jälkeen Quest for Business näki lopulta päivänvalon loppuvuodesta 2023.
Quest for Business
Mikä on tämä Quest for Business? Noh, yksinkertaisesti sanottuna yrityskäyttöön tarkoitettu VR-lasien hallintajärjestelmä, joka mahdollistaa suuren VR-lasilaivueen kanssa toimimisen. Quest for Businessissa lasit voidaan ottaa hallintaan joko kolmannen osapuolen tarjoaman palvelun kautta tai Metan oman Share Moden eli jaetun tilan avulla. Selkosuomeksi käännettynä tämä tarkoittaa, että laseja hallinnoidaan joko (mitä luultavimmin) Microsoft Intunella tai Metan omalla alustalla.
Edellä mainituissa tavoissa on selkeitä eroja. Microsoft Intunella hallinnoitaviin laseihin on rekisteröidyttävä sähköpostiosoitteella, eli käyttäjän on luotava Meta-tunnus. Mikäli tätä katsausta kirjoittavan henkilön tiedot eivät ole aivan vanhentuneet, Meta-tunnuksen on oltava luonnollisen henkilön omistama. Yrityskäytössähän tämä ei sinänsä ole ongelma, jos jokaiselle työntekijälle osoitetaan omat lasit. Kasvatuksen ja koulutuksen puolella tilanne on kuitenkin hieman toinen, kun yksille laseille saattaa kertyä viikonkin aikana kymmenen eri käyttäjää. Tästä syystä Share Mode soveltuu ainakin noin periaatteen asteella paremmin koulukäyttöön. Share Moden käyttö ei nimittäin vaadi lasikohtaista Meta-tiliä, vaan yksittäiseen istuntoon kirjaudutaan PIN-koodilla. Henkilötietoihin liittyvän riskien hallinnan ja vaikutustenarvioinnin näkökulmasta jälkimmäinen on siis huomattavasti ”vihreämpi” vaihtoehto.
Kummassakin versiossa on mahdollista muokata useita laitteita kerralla, tarkastella laiteryhmän, käyttöjärjestemän version, sarjanumeron ja viimeisimmän kirjautumisajankohdan perusraportteja sekä hallinnoida laitteiden verkkomäärityksiä. Erityisesti VR-laivueen jakaminen laiteryhmiin on hallinnoijan näkökulmasta erittäin kätevää, koska kullekin ryhmälle voidaan määritellä omat käyttöoikeutensa ja osoittaa sille kuuluvat sovellukset ja sisällöt. Laitteille on lisäksi mahdollista lisätä tai laitteilta poistaa sovelluksia hallinnoidusti käyttämällä apk-jakelua (android package kit, sovelluksen tiedostomuoto). Myös toimialasovellusten (mitä ikinä lienevätkin) apk-jakelu onnistuu.
Intune-versiossa ei tämän hetken tietojen mukaan ole mahdollista asettaa laitteita kioskitilaan, jossa opettaja voi pakottaa kaikille laseille saman näkymän (sovelluksen tms.). Share Modessa taas tietyn sovelluksen tai sisällön pakottaminen kaikille laseille on mahdollista, mikä eittämättä toimisi parhaiten perusopetuksen puolella. Lukiossa opiskelevien kohdalla lienee aiheellista kysyä, kannattaako kulmia oikoa: oppiiko opiskelija todella teknologiataitoja, jos hän ei joudu tutustumaan hyödynnettävien laitteiden käyttöliittymiin ja toimintaperiaatteisiin?
Quest for Business verottaa tilaajansa kukkaroa kuukausittain samoin kuin suoratoistopalvelut tai kellontarkasti saatavansa perivä Spotify. Yksien lasien hallinnoinnin hinnaksi muodostuu kuukaudessa joko 15 tai 24 dollaria riippuen siitä, otetaanko käyttöön lisäpalveluna ostettavaa Share Mode -tilaa vai ei. Jos nyt ajatellaan, että koululla on vaikkapa 20 virtuaalilasit, kertyy vuodessa keskitetystä hallinnasta minimissään (haparoivan valuuttamuunnoksen jälkeen) 3600 tai jopa 5760 euron lasku. Missään määrin ei siis puhuta halvasta huvista.
Quest for Businessin suurin heikkous ei kuitenkaan ole edes sen kalleus, vaan yritysverkkokaupan puuttuminen. Järjestelmässä ei ole mahdollista ostaa yhtä sovellusta useammalle lasille kertaklikkauksella. Sen sijaan Meta ohjeistaa käyttäjiä ottamaan suoraan yhteyttä sovellus- ja pelikehittäjiin ohjelman lataamisesta. Sähköpostivaihtoa tai puhelinpalaveria tulisi käydä apk-tiedostosta, hallinnoitujen lasien lukumäärästä ja korvaussummasta, mikä ei ainakaan tämän katsauksen kirjoittajaa liiemmin inspiroi.
ArborXR
Quest for Businessille on onneksi olemassa kilpailija, ArborXR. Se on AR- ja VR-laitteiden hallintaan suunniteltu verkkopohjainen alusta, joka mahdollistaa laitteiden joukkorekisteröinnin, asetusten konfiguroinnin ja sovellusten etäasennuksen. Yleisnäkymästä nähdään mm., mikä on minkäkin laitteen sijainti, akun kesto, päivitysten tarve tai verkon tila milläkin hetkellä. ArborXR kykenee siis lähtökohtaisesti samoihin temppuihin kuin Quest for Business. Niin hyvässä kuin pahassa.
Jotta ArborXR:ää voidaan käyttää Metan lasien kanssa, on laseilla käytettävä tunnus muutettava kehittäjätiliksi (ns. devaustili). Kehittäjätilin alle voidaan tämän jälkeen luoda useita testitilejä, jotka yhdistetään haluttuihin laseihin. Muuten mainiota, mutta tässä nimenomaan piilee perustavanlaatuinen ongelma: jos kehittäjätilillä ostetaan perinteisestä kuluttajille tarkoitetusta verkkokaupasta sovellus, se on mahdollista liu’uttaa kaikille testitunnuksella kyllästetyille laseille. Mikäli ei välitä tekijänoikeuksista, niin ongelmaa ei ole.
Toki hieman virallisempikin reitti on olemassa: suoran yhteyden ottaminen sovelluksen tai pelin kehittäneeseen tahoon – aivan kuin Quest for Businessissa. Esitettäköön tässä kohtaa kysymys: Onko jollakulla aikaa kontaktoida kehittäjiä ja hieroa kauppaa heidän kanssaan jokaisen sovellushankinnan kohdalla?
ArborXR:ssä ei kyetä hallitsemaan laitetarjoajien verkkokaupasta ostettuja sovelluksia. Toisin sanoen esim. Metan verkkokaupasta ladatut sovellukset ovat periaatteessa hallinnan ulkopuolella. Jos kuitenkin sovelluksen apk-nimi tunnetaan, on ne mm. mahdollista pakottaa kioskitilassa oleville laseille.
ArborXR:n suurin anti on ehkäpä kioskitila. Laiteryhmille voidaan määritellä videoita, verkkolinkkejä ja sovelluksia, jotka ovat opiskelijan käytössä tietyn oppitunnin aikana. Näin ollen opettajan ei tarvitse stressata, löytääkö opiskelija oikeaan osoitteeseen vai eksyykö hän vahingossa ottamaan mittaa Apollo Creedistä. Plussana mainittakoon, että oppituntikohtainen määrittely vaikuttaisi olevan suhteellisen helposti pystytettävissä ja purettavissa.
Kevyen varjon ArborXR:n päälle heittää sen käyttöliittymän asettuminen Metan käyttöliittymän päälle. Kun käyttäjä käskyttää ArborXR:ää, käskyttää ArborXR Metaa, mikä ei tee siirtymistä kaikkein sulavimpia. Myöskään testimielessä yksille ArborXR:llä hallituille laseille ladattu sovellus ei pyörinyt toivotulla tavalla, vaan tarjosi lähinnä kaikki edellytykset migreeni- tai epilepsiakohtaukselle.
ArborXR perustuu Quest for Businessin tavoin kuukausittaiseen laskutukseen. Hallinnointi maksaa 10 $ lasia kohden, mikä tarkoittaisi 20 lasilla pikaisesti (ja huonolla valuuttamuuntimella) laskettuna 2400 euron laskua.
Lopuksi
Tämänhetkisillä VR-lasien hallintajärjestelmillä on selkeät hyötynsä, mutta yhtä lailla niihin liittyy myös kommervenkkejä, joita niihin ei suoraan sanottuna pitäisi liittyä. Jos tarkoituksenasi on vain saada lasit hallinnan alle (kuluista välittämättä), jompikumpi edellä mainituista sovelluksista sopii aivan varmasti sinulle. Mikäli kuitenkin haet ongelmatonta vaihtoehtoa, ei sellaista ikävä kyllä ole tällä hetkellä tarjolla.
Konsta Kivistö
hankekoordinaattori
Porin lukio